Koko, viittomakielinen gorilla

Eläimet oppivat kieltä, jos niille toistetaan tiettyjä sanoja tarpeeksi monta kertaa. Koirat istuvat ja antavat tassua, tottelevat nimeä ja älykkäimmät rodut tunnistavat useita erityyppisiä käskyjä. Mutta, lemmikit eivät pysty kommunikoimaan takaisin. Papukaijat voivat oppia toistamaan tiettyjä sanomia tai lauseita, mutta se ei valitettavasti kerro mitään niiden sielunmaisemasta.

Koko, naaraspuolinen gorilla, joka syntyi vankeudessa Yhdysvalloissa vuonna 1971 muutti kaiken tämän. Sille opetettiin sekä amerikkalaisia viittomia että englantia hyvin nuoresta lähtien, ja ennen kuolemaansa 2018 sanotaan, että se tunsi noin 1000 viittomaa ja 2000 sanaa. Kokosta tuli kansainvälinen julkkis jo 1970-luvulla. Kissojen ystävänä tunnettu Koko esiintyi useissa dokumenttielokuvissa, lehtien kansissa ja hengaili muiden julkkisten kanssa. Se pystyi kommunikoimaan abstrakteista asioista, ja sanotaan, että sillä oli hyvä huumorintaju. Kokoa opetti ja hoiti koko sen elämän ajan tutkija Francine Patterson. Videot näiden kahden kommunikaatiosta ovat hellyyttävää katsottavaa, ja tunneside gorillan ja ihmisen välillä on sydäntä lämmittävä. Kriitikot ovat sanoneet, että juurikin tämän läheisen siteen vuoksi Koko ei niinkään kommunikoinut itse, vaan vain toisti huomaamattomalla viestinnällä annettuja ärsykkeitä saadakseen palkintoja. Jos Koko todella oppi viittomia ja pystyi ilmaisemaan itseään niiden avulla, on tutkija Pattersonin työ läpimurto ihmisen ja eläimen välisessä ymmärtämisessä. Kädelliset kommunikoivat keskenään luonnossa kehon eri asennoilla, joten viittomien opettaminen tuntuu luonnolliselta jatkeelta jo olemassa olevaan ilmaisuun.

Kokon elämä ja älykkyys

Koko syntyi Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä neljäs heinäkuuta 1971 San Franciscon eläintarhassa. Syntymässä sille annettiin nimi Hanabiko joka tarkoittaa “Ilotulitusten lasta” juhlapäivän kunniaksi. Yksivuotiaana Koko jouduttiin siirtämään eläintarhan sairaalaan sen sairastuttua vakavasti, ja siellä tutkija Patterson tutustui Kokoon ensimmäisen kerran.Eläintarhasta Koko siirrettiin Woodsiden suojelualueelle Kaliforniaan. Koko ei joutunut elämään yksin, sillä oli kumppanina ensin Michael niminen gorilla ja sen kuoleman jälkeen vuonna 2000 toinen urosgorilla nimeltään Ndume. Mutta Koko ei tullut tunnetuksi kumppaneistaan vaan rakkaudestaan kissoihin.Gorilla Säätiön työntekijät raportoivat vuonna 1983, että Koko oli pyytänyt kissaa joululahjaksi. Kun sille annettiin pehmolelukissa, gorilla ei ollut tyytyväinen. Koko ei leikkinyt uuden lelunsa kanssa ja viittoi hoitajilleen merkkiä surullinen. Heltyneenä seuraavan vuoden syntymäpäivänä Säätiön työntekijät antoivat Kokon valita itselleen oman oikean kissanpennun. Koko nimesi kissan All Balliksi, koska sen mielestä se muistutti palloa. Valitettavasti All Ball myöhemmin karkasi suojelualueelta ja jäi auton alle. Koko viittoi sanoja paha, surullinen, paha, itkee, surullinen. Seuraavana vuonna Koko sai kaksi uutta kissanpentuja, joille se antoi nimet Lipstick (huulipuna) ja Smoky (savuinen). Vuonna 2015 Koko sai vielä kaksi uutta kissanpentua. National Geographic teki Kokosta kansikuvatytön vuonna 1978. Vuonna 1985 se lähetti toimittajan tekemään toisen jutun Kokosta ja sen rakkaudesta kissoihin. Kun toimittaja ja Koko näkivät ensimmäisen kerran, Koko ei ollut vaikuttunut ja viittoi toimittajasta sanan vessa. Myöhemmin haastattelu kuitenkin sujui hyvin, ja kun Kokolta kysyttiin, minne gorillat menevät kuoleman jälkeen se sanoi, mukava, monttu (comfortable, hole). Koko myös tutustui joukkoon julkisuuden henkilöitä. Red Hot Chilli Peppersin basisti Flea, Sting, Leonardo DiCaprio ja  Peter Gabriel olivat vain osa kuuluisista tähdistä, jotka tapasivat Kokon. Robin Williams oli kuitenkin Kokon suosikki, ja on sanottu, että pari vitsaili keskenään ja piti hauskaa.

Kokon elämä ja älykkyys

Kokon älykkyyttä testattiin useita kertoja, ja sen älykkyysosamäärän on sanottu olleen 70 ja 90 välillä. Kriitikot ovat sanoneet oikeutetusti, että ihmisille suunnitellut älykkyystestit eivät päde gorilloihin, sillä biologisesti ihmiset ja kädelliset kehittyvät eri aikaan. On kuitenkin kiehtovaa, että ainakin teoriassa on mahdollista opettaa serkuillemme tapa kommunikoida, ja kenties tulevaisuudessa saada enemmän informaatiota niiden ajatusmaailmasta.