Kuurot kommunikoivat useilla tavoilla

Meitä kuulevia usein jännittää kommunikoida kuurojen kanssa. Emme ole ihan varmoja, osaavatko he lukea huulilta vai pitäisikö käyttää kännykkää apuna. Ehkä heillä on kuulolaite tai implantti, ja he kuulevat kaiken niinkuin kuulevatkin ihmiset? Viittomaan ei nyt ainakaan aleta, sehän on ihan oma merkkikieli, eikä sitä nyt tunnissa opi.

 

Vaikka kuuroja ei Suomessa ole kun noin 3000, kuulovammaisia on moninkertainen määrä. Kuulon voi menettää missä vaiheessa elämää tahansa joko sairauden, tapaturman tai jopa lääkityksen takia. Vaikka mahdollisuus, että esimerkiksi työyhteisössä olisi kuulovammainen, ei ole suuri, on hyvä tietää muutamia perusasioita, jos jossain vaiheessa elämää kommunikoi kuuron henkilön kanssa. Viittomakieli on kuurojen oma kieli, mutta se ei ole suomen kääntämistä viittomiksi. Syntymästään kuuroille se on äidinkieli, joka opitaan ennen suomea. Viittomakieltä, kuten mitä tahansa muuta kieltä, ei opita hetkessä, ja yleensä viittomakieliset kuulevat ovat oppineet sen kuuron sukulaisen tai ystävän takia. Tietty osa kuuroista osaa lukea huulilta. Taito ei ole mitenkään yksinkertainen, ja se vaatii myös puhujalta tiettyjä asioita, kuten toistoa ja itsensä asettamista niin, että näköyhteys on esteetön. Kenenkään ei tulisi olettaa, että kuuro henkilö automaattisesti osaa lukea huulilta, eivät kuurotkaan oleta, että kaikki osaisivat viittoa. Heikkokuuloisille on olemassa erilaisia kuulolaitteita, jotka vahvistavat ympäristön ääniä. Sisäkorvaistute on erilainen kuuloa vahvistava laite, sen asennus vaatii leikkauksen, ja sen avulla kuurot pystyvät aistimaan ympäristön audio komponentteja. Se ei kuitenkaan korvaa kuuloaistia, ja kuten kuulolaitteilla, sillä on omat rajoituksensa. Useat kuurot puhuvat sujuvasti. Riippuen siitä, onko henkilö ollut syntymästä asti kuuro vai menettänyt kuulonsa myöhemmässä vaiheessa elämää, on olemassa eri tasoja, kuinka hyvin kuurot muodostavat sanoja. Erilainen ääntäminen ei tarkoita, etteikö substanssi olisi aivan sama kuin kuulevilla ihmisillä.

Kuulolaite ei korvaa kuuloa

Sisäkorvaistute on jakanut mielipiteitä siitä lähtien, kun sitä alettiin käyttämään noin 30 vuotta sitten. Osa kuuroista ei pidä kuulon menetystä sairautena tai asiana, jota tulisi korjata. Kuuroilla on hyvin rikas oma kulttuurinsa, ja implantti ei korvaa normaalia kuuloa, joten viittomakieli ja huuliltaluku on silti hyvä osata. Suomessa noin 90 prosenttia kuuroina syntyvistä lapsista saa sisäkorvaistutteen. Aikuisille tehdyt sisäkorvaistuteleikkaukset ovat nostaneet suosiotaan 2010-luvulla. Leikkauksen jälkeen laitetta joudutaan säätämään useaan otteeseen, koska jokaisella yksilöllä on luonnollisesti hieman erilaiset ominaisuudet. Vaikka istute auttaa kuuroa hahmottamaan ympäristön ääniä, se ei korvaa kuulemista. Riippumatta onko kuurolla henkilöllä implanttia vai ei, on kommunikoinnissa hyvä muistaa muutama perussääntö. Äänen korottaminen harvoin auttaa, ympäristön häly vaikuttaa kuulolaitteiden tuottamaan ärsykkeeseen ja vain hiljaisempaan paikkaan siirtyminen poistaa haitan.

Kuulolaite ei korvaa kuuloa

Katsekontakti on hyvä säilyttää puheen ajan, huulilta luku on mahdotonta, jollei toinen osapuoli näe mitä sanotaan. Varaudu toistamaan sanomasi. Jos joudut toistamaan jotain, yritä pitää sanat ja järjestys samana. Älä turhaan hidasta puhettasi naurettavaksi, mutta yritä myös välttää liian nopeaa puhumista. Vaikka käytössä olisi kuulolaite, se saattaa olla joskus pois päältä. Varmista, että keskustelukumppanisi on tietoinen, että puhut hänelle. Ja ihan samoin kuin kuulevilla, kuuroilla on joskus huonoja päiviä ja he ovat väsyneitä. Uupuneena on hankalampaa keskittyä kommunikoimaan. Kimberly Brown, kuuro blokkari Kanadasta, myös suosittelee, että (miehet) siistisivät hieman suunympärystään, tai ajaisivat viikset ja parran kokonaan pois. Hänellä on omat sivunsa, mutta valikoituja artikkeleita häneltä ja monelta muulta, jotka auttavat kuulevia ymmärtämään kuurojen maailmaa paremmin, voi käydä lukemassa Limping Chicken sivustolta.