Viittomakielen opiskelu ja opettaminen

Kuten muissakin kielissä, motiivit viittomakielen opiskeluun ovat henkilökohtaisia ja vaihtelevat ihmisestä toiseen. Kuurona syntyneet oppivat viittomakielen äidinkielenään, yleensä kuurojen perhe ja usein ystävät opiskelevat viittomakieltä, ja jotkut haluavat opiskella itselleen ammatin viittomakielen tulkkina.

Suomessa on vuodesta 2010 asti ollut voimassa laki, joka oikeuttaa viittomakielisen ihmisen saamaan tulkkauspalveluja näin halutessaan. Jo vuonna 1995 viittomakieli tunnustettiin omaksi kieleksi Suomessa, ja vuonna 1991 se kirjattiin peruskoululakiin. Suomi oli kolmas maa maailmassa, joka tunnusti viittomakielen aseman perustuslaissa. Viittomakieltä voi Suomessa opiskella monissa erityyppisissä oppilaitoksissa. Harrastukseksi sitä voi opiskella esimerkiksi työväenopistoissa, kuurojen yhdistyksissä tai Kuurojen kansanopistolla. Ammatillisia koulutuksia järjestetään esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksessa, ja jos viittomakielestä haluaa maisterin paperit, se onnistuu Jyväskylän yliopistossa. Viittomakielen opiskeluun liittyy läheisesti myös kuurojen kulttuurin opiskelu. Aivan kuten muissakin kielissä, kulttuurin ymmärrys syventää ja auttaa kielen oppimisessa. Kielioppi ja sanasto ovat toki tärkeitä, mutta viittomakielessä on useita eri tasoja, ja sen todellinen tulkitseminen vaatii myös kulttuuriin perehtymistä. Työelämässä viittomakielen ammattilaiset voivat toimia esimerkiksi kunnan tai kaupungin virallisina tulkkeina, opettajina tai freelance tulkkeina. Ammattitulkit ovat apuna esimerkiksi virastoissa ja lääkärissä asioimiseen, ja yksityisyrittäjinä toimivia tulkkeja voi palkata vaikkapa erilaisten seminaarien tulkeiksi, jos tiedossa on, että osallistujissa on kuuroja tai kuulovammaisia. Suomessa on aktiivisesti pyritty edistämään viittomakielisten opettajien koulutustasoa, jotta se vastaisi pedagogisesti ja sisällöllisesti muiden kielten opettajien tasoa. Vuonna 2007 Kuurojen liitto listasi suuntaviivat, jotka määrittelivät hyvän viittomakielen opettajan neljä perusedellytystä: kielellinen pätevyys,kielitieteellinen asiantuntemus, pedagoginen pätevyys ja säännöllinen yhteydenpito viittomakielisen yhteisön kanssa.

Viittomakielen opiskelu vaatii omistautumista

 

Kuten minkä tahansa vieraan kielen opettelu, viittomakielen opiskelu vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja harjoittelua. Yleensä motiivina on kommunikoida jonkun lähipiirin jäsenen kanssa, joten kärsivällisyyttä vaaditaan myös siltä osapuolelta, jonka äidinkieli viittomakieli on. Kuten jo todettua, viittomakieli ei ole suomen kääntämistä viittomiksi, vaan sillä on oma kielioppinsa ja sanastonsa. Jokaisella maalla on oma viittomakielensä, Suomessa niitä on kaksi: suomalainen viittomakieli (FinSL) ja suomenruotsalainen viittomakieli (FinSSL). Suomenruotsalaisen viittomakielen osaajia on enää kourallinen jäljellä, ja Unesco on asettanut sen uhanalaisten kielten listalle. Valtaosa viittomakielen opiskelijoista opiskelee suomalaista viittomakieltä. Koska viittomakieli on visuaalinen kieli, sen opiskelun yksi perusedellytys on jatkuva harjoittelu, mielellään jonkun jo viittovan henkilön kanssa. Sitä voitaisiin verrata muiden kielien kuuntelun ymmärtämiseen tai puheen tuottamiseen. Vaikka viittomakieltä opetetaan akateemisellakin tasolla, sille ei ole olemassa paljon kirjallista materiaalia, koska viittomat eivät ole staattisia merkkejä, vaan niiden liike ja suunta määrittää myös informaatiota. Yleensä tukevia opiskelun välineitä ovat erityyppiset videopätkät. Kotona harjoitellessaan videomateriaalia löytyy niin YouTubesta kuin esimerkiksi Kuurojen liiton sivuilta. Etsimällä myös löytää paljon epävirallista materiaalia, yleensä hauskoja blogityyppisiä pätkiä. Valitettavasti sovelluksissa ei suomenkielistä viittomakieltä paljon näy, vuonna 2017 appseja oli tasan yksi Androidille ja yksi iPhonelle. Opiskelun alkuaikoina, kun vasta hahmotetaan kieltä ja opitaan sanastoa viittomat pyritään pitämään suhteellisen rajatulla alueella. Esimerkiksi brittiläisen viittomakielen alkeita opetellessa oppilaille annetaan tiukasti rajattu kuvitteellinen neliö, jonka sisällä viittomat tulee tehdä. Kun viittominen alkaa olla sujuvampaa, voi kroppaa käyttää paremmin myös puheen tehostamiseen.Vaikka tähtäimenä viittomakielen opiskelussa ei olisikaan ammatin harjoittaminen, se on hyödyllinen harrastus monelle. Joskus saattaa tulla tilanne joka vaatii kommunikointia kuuron tai kuulovammaisen kanssa, ja vaikka toki kännykällä pystyy kirjoittamaan halutun sanoman, tekee vaikka vain sormiaakkosten tunteminen kommunikoinnista hieman henkilökohtaisempaa.

Viittomakielen opiskelu vaatii omistautumista