Suomessa elää tuhansia ihmisiä, joille viittomakieli on äidinkieli. Viittomakielisiä voivat olla kuurot, huonokuuloiset, sisäkorvaistutteen käyttäjät ja kuulevat, joiden äidinkieli on viittomakieli. Myös monet muut hyötyvät viittomakielestä käyttämällä sitä kommunikaation tukena. Viittomakielisille kirjoitettu kieli voi olla toinen tai kolmas opittu vieras kieli.
Viittomat ovat viittomakielen vastine puhutulle kielelle, ja ne koostuvat viidestä eri ominaisuudesta:
- käsien muoto
- käsien asento
- käsien liike
- käsien ja sormien orientaatio
- ei-manuaaliset elementit (kasvojen ilme sekä suun, pään ja kehon liikkeet).
Puhekieltä luodaan, eli tavutetaan, sormiaakkosin. Sormiaakkoset ovat eräänlainen apukieli, joka noudattaa puhutun kielen sanajärjestystä ja muotoa. Sormiaakkosia voidaan käyttää taktiilisti, mikä mahdollistaa viestinnän kuurosokeiden henkilöiden kanssa.
Viittomakieli on Suomen perustuslaissa vahvistettu vähemmistökieleksi vuonna 1995. Suomessa on kaksi kansallista viittomakieltä, suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Niillä on yhtäläisyyksiä, mutta myös monia toisistaan poikkeavia viittomia eli sanoja.
Viittomakielellä voidaan ilmaista asioita laidasta laitaan; virkatekstistä vitseihin ja saduista lääkärinlausuntoihin. Viittomakieli on itsenäinen kieli, jolla on oma kielioppinsa ja muut kielisääntönsä. Jokaisessa maailman maassa on oma paikalliseen kieliyhteisöön kehittynyt ja sopeutunut viittomakieli, mikä tarkoittaa, että viittomakieli ei ole kansainvälistä.
Rakenteellisesti eri viittomakielet kuitenkin muistuttavat toisiaan. Siksi eri viittomakielisten on helpompi ylittää kielirajat kuin puhuttujen kielten käyttäjien. On olemassa myös kansainvälistä viittomista, jota käytetään esimerkiksi erilaisissa kansainvälisissä kuurojen tapaamisissa.
Verkkosivun rakentaminen kuuroille – mikä on tärkeää?
Kuulovammaisia on siis monenlaisia, ja vamman vaikutukset ovat yksilöllisiä. Tämä yksilöllisyys asettaa vaatimuksia kuulovammaisen tarpeiden täyttämiselle. Mahdollisuus tiedonsaantiin ja vuorovaikutukseen on tasavertaisen osallistumisen ehdoton edellytys. Kuulovammaisille esteettömien verkkosisältöjen suunnitteluun ei ole yhtä patenttiratkaisua, vaan on tarjottava vaihtoehtoja, joista käyttäjä voi valita itselleen sopivan. Suuri osa sisältöjen saavutettavuutta parantavista ratkaisuista hyödyttää kuitenkin kaikkia käyttäjiä.
Verkkosivuilla huomioon otettavaa
Verkkosivujen suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon kuulovammaiset sivujen käyttäjät. Tärkein seikka on se, että minkäänlaisen informaation saanti ei saa olla riippuvaista ainoastaan kuulosta. Tämä ominaisuus ei hyödytä ainoastaan kuulovammaisia vaan myös normaalikuuloisia, jotka käyttävät päätelaitetta ilman kaiuttimia, ovat meluisassa paikassa, eivät jostain syystä voi pitää ääniominaisuuksia päällä tai haluavat esimerkiksi informaation tekstimuodossa.
WAI-esteettömyysohjeistuksessa on kolme kohtaa, jotka koskevat myös kuulovammaisia:
- Tarjoa vaihtoehto auditiiviselle ja visuaaliselle sisällölle.
- Käytä merkkausta ja tyylikieliä ja tee se kunnolla.
- Takaa käyttäjälle mahdollisuus hallita aikaohjattua sisältöä.
Verkkoympäristön interaktiivisuus
Mikäli verkkoympäristössä on aikaohjattuja toimintoja, käyttäjällä tulisi olla mahdollisuus säätää niitä tarpeidensa mukaan. Kuulovammaisilla kuullun ymmärtäminen tai äidinkieleltään viittomakielisellä vieraan kielen ymmärtäminen saattaa kestää kauemmin. Jos äänitiedostoja käytetään, on mahdollistettava niiden uudelleen kuunteleminen.
Useita samanaikaisia medioita hyödyntävän kokonaisuuden tulisi olla seurattavissa myös erillisissä osissa. Esimerkiksi tekstitettyä videota katsova ei välttämättä pysty samanaikaisesti lukemaan tekstiä ja seuraamaan täysipainoisesti videon tapahtumia. Video on voitava pysäyttää väliaikaisesti tekstin lukemisen ajaksi.
Lähteet:
Kuurojen Liitto ry. Viittomakieli – kuuron äidinkieli.
W3C. 1999. Web Content Accessibility Guidelines 1.0 – W3C Recommendation 5-May-1999 (Luettu: 18.06.2003)